Yliopistossa opiskelu eroaa monin tavoin ammattikoulussa tai lukiossa opiskelusta. Varsinkin alussa ero saattaa tuntua yllättävän suurelta. Monilla aloilla yliopistoissa opiskelu on todella itsenäistä, ja viikot saattavat aluksi näyttää todella tyhjiltä, kun luentoja ei välttämättä ole juuri yhtään. Yliopistossa opiskelu vaatii kuitenkin paljon itsenäistä työskentelyä, joten töitä joutuu kyllä tekemään. Alussa saattaa mennä aikaa oman rytmin löytämiseen opiskelun suhteen, sillä välillä opiskelijalla saattaa olla paljonkin itsenäisiin tentteihin valmistautumista. Näihin tentteihin pänttäämistä ei kuitenkaan kannatta jättää viime tippaan, vaan aloittaa tenttikirjoihin uppoutuminen hyvissä ajoin. Isoihin tentteihin ei voi tutustua vasta edellisenä päivänä, sillä aihealueet ovat usein laajoja ja materiaalia on paljon.

Opiskelu edellyttää siis paljon henkilökohtaista vastuunottamista, koska usein kukaan ei tule kyselemään opiskelijan perään. Vastuun lisäksi opiskelija saa kuitenkin myös paljon vapautta. Opiskelija saa itse vapaasti päättää työskentelytavoistaan ja itselleen parhaiten sopivista käytännöistä. Yleensä opiskelun ilo lisääntyy ja tulokset paranevat, kun opiskelija löytää omat tavat oppia ja ymmärtää asioita syvemmin. Yliopisto-opiskelu sopii siis etenkin sellaisille ihmisille, jotka tykkäävät itsenäisestä työskentelystä. Tätä kaikkea voi kuitenkin harjoitella, ja vuosien varrella tapahtuu yleensä paljon kehitystä. Siten kandivaiheen opiskelijoilta ei esimerkiksi odoteta yhtä paljon kuin vaikkapa maisterivaiheen opiskelijoilta.

Mitään tiettyä tapaa opiskella ei ole pakko omaksua yliopistolla. Tärkeintä on, että opiskelija pystyy ymmärtämään ja omaksumaan asioita sekä tietenkin suoriutumaan vaadituista tehtävistä ja opintokokonaisuuksista. Onneksi yliopisto-opiskelu on muutakin kuin kirjatenttejä, ja tähän on viime vuosina myös yritetty kiinnittää huomiota, jotta opintojen laatu ei kärsisi – yliopistoilla arvostetaan siis edelleenkin aktiivista opetusta sekä esimerkiksi ryhmätyöskentelyn mahdollisuuksia. Tähän voi itse myös jonkin verran vaikuttaa, sillä monien kurssien kohdalla voi itse päättää osallistuuko luennoilla vai suorittaako pelkän kirjatentin.

Opintojen rakenne

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että opinnot olisivat yliopistolla vapaaehtoisia tai sattumanvaraisia, vaan niihin liittyy aina tietty rakenne. Opinnoissa on aina pakolliset perusopinnot ja aineopinnot, joiden lisäksi maisterivaiheessa käydään käsiksi vielä syventäviin opintoihin. Lisäksi mukana on kieliopintoja sekä metodologisia opintoja. Pakolliset opinnot muodostavat käytännössä suurimman osan opinnoista, mutta opiskelijalla on usein melko paljon vapauttaa päättää, mitä kaikkea hän siinä rinnalla opiskelee. Opintoja voi kerätä myös muista yliopistoista tai lähteä vaikka vaihtoon toiseen maahan lukemaan toista aineita. Kun huolehtii siitä, että kaikki pakollinen tulee suoritettua, on sen päälle luvassa paljon vapauksia. Oman pääaineen rinnalle valitaan kandidaatin opinnoissa myös sivuaine tai sivuaineita, joten halutessaan opinnoista voidaan koostaa jopa todella monipuolisia kokonaisuuksia.

Yliopisto-opinnot eivät yleensä valmista opiskelijaa suoraan mihinkään ammattiin, lukuun ottamatta esimerkiksi lääke- tai oikeustieteellisen opintoja. Mutta näissäkin tapauksissa on mahdollista valita hyvin erilaisia erikoistumisvaihtoehtoja, jotka saattavat ohjata työelämän suuntaa vahvastikin. Eli joka tapauksessa opiskelijalla on paljon mahdollisuuksia määrittää omaa suuntaansa ja sitä, mihin lopulta haluaa erikoistua. Varsinkin silloin, kun opinnot eivät tähtää suoraan tiettyyn ammattiin, kuten vaikkapa filosofisten tai yhteiskuntatieteellisten opintojen kohdalla, on opiskelija otettava itse paljon vastuuta ja hahmotettava omia mahdollisuuksia työelämässä. Onneksi tähän saa kuitenkin apua ja tukea myös yliopiston puolelta. Vaikka opiskelu on siis varsin itsenäistä, yksin opiskelijan ei kuitenkaan koskaan tarvitse olla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *