Onneksi yliopisto-opiskelu ei ole pelkkää lukemista ja kirjatenttejä, vaikka joskus saattaa vaikuttaa siltä. Lukemisen, opetuksen sekä tenttien määrä riippuu kuitenkin myös alasta. Joillakin aloilla, kuten vaikkapa luokanopettajan koulutuksessa, on luonnollisesti enemmän lähiopetusta ja ryhmätyöskentelyä, koska tähtäimenä on opettajan ammatti, johon liittyy aina myös pedagogisia opintoja. Näitä opintoja ei voida tehdä vain kirjatentteinä, vaan opiskeluun täytyy liittyä myös tiettyä interaktiivisuutta sekä todellisia opetustapahtumia. Kemian tai vaikkapa farmasian opiskelijat saavat aivan varmasti myös paljon käytännön oppia laboratorioissa ja kokeissa.

Toisilla aloilla saattaa taas olla hyvinkin paljon lukemista ja tentteihin valmistautumista. Viime vuosina on vaikuttanut myös siltä, että opetusta on karsittu ehkä määrärahojenkin leikkaamisen vuoksi, ja esimerkiksi kirjatentit ovat todella kustannustehokas tapa. Varsinkin jos opinnot ovat pääasiassa hyvin teoreettisia, kuten pitää paikkaansa esimerkiksi monien valtiotieteellisten opintojen kohdalla, on lukemista yleensä enemmän ja opetusta vähemmän. Kannattaa huomata, että akateeminen tentti saattaa olla sen verran haastava, että siitä suoriutumiseen kunnialla saattaa vaatia hieman harjoitusta, mutta usein osaaminen kehittyy kuitenkin ajan kanssa. Akateemiset tentit eroavat kuitenkin paljon esimerkiksi lukion kokeista, vaikka juuri lukiotausta antaa kyllä eväitä akateemisiin opintoihin.

Hyvä vai paha kirjatentti?

Kirjatenteistä ollaan välillä eri mieltä. Joillekin ne sopivat erinomaisesti, ja joku saattaa pitää siitä, että opinnot voi suorittaa suurimmaksi osaksi täysin itsenäisesti, kun taas toinen kaipaisi enemmän lähiopetusta. Kirjatenteillä on kuitenkin myös tehtävänsä – opiskelijan on hyvä osata ottaa haltuun suuria asiakokonaisuuksia. Tämä edellyttää opiskelijalta paljon itsenäistä työtä ja pitkäjänteisyyttä. Vaikka tämä saattaa kuulostaa todella yksinäiseltä puurtamiselta, on siinä myös puolensa, ja samalla opiskelija saa todella monipuolisia taitoja ja mahdollisuuden kehittää omaa osaamistaan. Kyse ei ole ainoastaan tiedon ulkoa oppimisesta, vaan omien työskentelytapojen kehittämisestä hallitakseen monimutkaisia ja laajoja kokonaisuuksia. Tallaisista taidoista on paljon hyötyä työmaailmassa, eikä niitä opita tällaisessa mittakaavassa missään muualla kuin yliopistossa.

Kirjatentit eivät siis itsessään ole hyvä tai paha juttu, mutta opinnoissa on kuitenkin hyvä kiinnittää huomiota myös tietynlaiseen tasapainoon ja kokonaisuuteen, johon tulisi kuulua monipuolisesti erilaisia opiskelutapoja. Kirjatenttien ohessa tulisi siis myös olla luentosarjoja sekä vaikkapa ryhmätyöskentelyä. Myös tällaisia taitoja tarvitaan työelämässä. pelkkä tiedon tankkaaminen ja asioiden ulkoa opettelu ei siis ole kenenkään etu, ja yliopistojen tulee kiinnittää huomiota myös työelämään valmistautumiseen. Tämä tunnistetaan onneksi nykyään hyvin, eikä kaikkia kursseja ole edes mahdollista tehdä kirjatenttinä, koska jotkin oppiaineet yksinkertaisesti edellyttävät lähiopetusta. Lähiopetusta saattaa olla enemmän alussa, ja opintojen edetessä on helpompaa työskennellä itsenäisesti, kun ohjauksen tarve vähenee

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *